✨❌ KIELLETTY KIPINÄ - naisen demonisoitu voima ❌✨

Mietiskelin taannoin meditaatiossa omaa taipumustani kyseenalaistaa sääntöjä ja kirjoittamattomia normeja. Tässä blogikirjoituksessa kuljetan sinut oman tarinani johdattelemana siihen, mitä pimeän feminiinin voima tarkoittaa ja miten sitä on demonisoitu ja yhä demonisoidaan.

Let the journey begin...

Tietynlainen kapinallisuus on elänyt minussa aivan lapsesta asti. Arvatenkin saattaa, että tällainen laatu naisessa veti ongelmia puoleeni, kun en osannut vielä käyttää voimaani enkä ollut siitä tietoinen.

Ärsyttävyyteen asti kyseenalaistin opit niin kotona kuin koulussa, kaveripiireissä ja poikaystävien kanssa. Olin rauhaton oman tieni kulkija, joka ei koskaan tuntenut oloaan hyväksytyksi missään. Minun mukavuusalueeni oli muiden epämukavuusalue, kaaoksen energia ja käärmeen symbolinen energia, joka rikkoi paratiisin näennäisen rauhan, näytti, ettei keisarilla ole vaatteita. Leikeillään sotki kodin niin, että maton alle lakaistu pöly tuli kaikkien nähtäväksi.

En kysymättä hyväksynyt mitään, kaikkeen oli löydyttävä järkeenkäypä selitys, joka vielä tuntuisi hyvältä ja oikeudenmukaiselta vastaukselta. Tällainen energia etenkin naiskehollisen ilmentämänä on tässä maailmassa syvästi demonisoitu jo vuosituhansien ajan - jo raamatun luomiskertomus ja synnin synty kertovat naisen tiedonjanon, uteliaisuuden ja auktoriteettien kyseenalaistamisen johtavan loputtomaan kärsimykseen ja kadotukseen.

Miten minä sitten päädyin tekemään syntisyydestäni ja oletetusta pahuudestani sisäisen voimani lähteen?

Oli syvin uniikki magiasi laatu millaista tahansa, sen tietoisen haltuunoton matkalla jokainen kulkee oman polkunsa. On kuitenkin tiettyjä virstanpylväitä, jotka tuntuvat toistuvan monilla henkisen kasvun polulla kulkevilla:

✨ Merkittävä tapahtuma elämässä käynnistää eksistentaalisen pohdinnan

✨ Tietoisuuden herääminen ohjaa tutustumaan henkisiin filosofioihin ja harjoituksiin

✨ Opettaja ilmestyy

✨ Egon sulattaminen alkaa

✨ Niin sanottu sielun pimeä yö (the dark night of the soul) jolloin henkilö käy läpi varjojaan, esimerkiksi traumoja tai reflektoi vahvasti omaa käytöstään, miten on esimerkiksi kohdellut muita.

✨ Mielen ja kehon uudelleen ohjelmointi

✨ Tietoinen elämä, autenttinen minuus, vapauden ja merkityksen kokemus, elämäntehtävän toteuttaminen, eläminen rakkaudessa

Avaan hieman lisää näitä teemoja peilaten omaan matkaani...

Ateistisesta nihilististä maailmoja syleileväksi new age-hörhöksi, ja siitä myöhemmin kaaosmagian mentoriksi ja henkiseksi anarkistiksi

Minut on kasvatettu synnyinperheessäni kristillisen lahkon oppejen mukaisesti ihmiseksi, joka odottaa pelastusta ulkopuolelta ja alistuu patriarkaalisen, rankaisevan ja tuomisevan Jumalan tahtoon, joka lopulta palkitsee seuraajansa ikuisella elämällä paratiisissa, jossa on kaikki mitä ihminen voi koskaan toivoa.

Kyseenalaistin tämän narratiivin jo alakouluikäisenä - olin terävämielinen lapsi ja esitin mielelläni kysymyksiä kysymysten perään. Harva vastaus tyydytti sammumatonta tiedonjanoani - ja arvatenkin saattaa, että uskonnollinen tarina elämästä, joka ei millään tavalla pohjaa tiedolle tai luonnontieteille, oli lopulta varhaisteini-Elsille täyttä potaskaa.

Kaiken tämän jälkeen, hoitamattoman ADHD:n ja piilossa kytevän keskivaikean masennuksen ryydittämänä identifioiduin lopulta varhaisaikuisena ateistiksi - kielsin Jumalan ja kaiken pyhyyden. Maailmankuvani oli synkkä ja itselääkitsin päihteillä ongelmaksi asti.

Minun kohdallani kaiken mullistava merkittävä tapahtuma oli lopulta päihdesekoitus, jossa psykedeelinen substanssi vaikutti yhdessä muiden aineiden kanssa sen verran, että koin kuolevani. Tämän kokemuksen aikana olin varma, että en tule enää palaamaan kehooni. Kokemus oli hyvin traumaattinen ENKÄ MISSÄÄN NIMESSÄ SUOSITTELE VASTUUTONTA PSYKOAKTIIVIEN KÄYTTÖÄ KENELLEKÄÄN - tietoisuuden avaamiseen on olemassa monia turvallisempia ja päihteettömiä keinoja!

Kuitenkin - kuolemanrajakokemus opetti, että elämässä on muutakin kuin erillinen, masentava, ahdistava, turrutettu, tukahdutettu ja luonnosta vieroitettu materialistinen todellisuus. Uusi todellisuuskäsitys ohjasi minut tutustumaan ei-materialistisiin tieteisiin ja taiteisiin, joihin luen esimerkiksi joogan sekä tantran filosofian, buddhalaiset opetukset, hermetiikan ja luontomystiikan.

Alkoi tiedostamaton opettajan etsintä. Tämän elämän vaiheen tunnistan tarkemmin vasta jälkikäteen: sellaista elämäni oli, kuljin paikasta toiseen ympäri maailmaa, tapasin ihmisiä, kävin Intiassa opiskelemassa joogaa, kokeilin erilaisia harjoituksia, luin kirjoja, katsoin elokuvia ja dokumentteja, kulutin taidetta ja juhlin.. Ja juhlia kyllä osasin.

Ja paljon opin - mutta mikään ei tuntunut lopulliselta kodilta, ei paikkaa johon juurtuisin, ei filosofiaa jonka kokisin kokonaan omakseni - kunnes 2019 päädyin Suvi Pajarisen Autenttinen elämä-valmennukseen, jonka koen ensimmäiseksi pitkäkestoiseksi oppilas-opettaja-suhteeksi elämässäni.

Tämä valmennus antoi todella paljon. Keskeisimpänä opetuksena oli oman totuuteni arvo - kuinka minussa on jo se kaikki viisaus ja tieto, mitä kyltymättömästi haen ympäriltäni. Kuinka minä voin itselleni antaa sen, mitä maailmalta niin syvästi haluan. Kuinka kaikki tieto ja viisaus asuu sisäisessä puutarhassani, feminiinin kehoni viisaudessa ja intuitioni ohjauksessa.

Ja niin käynnistyi elämän polkuni seuraava vaihe, vanhan egon sulatusuuni, kuten Suvi sitä kutsuu.

Jotta voin luoda uuden. (Tässä vaiheessa totean, että mielestäni egottomuuden tavoittelu johtaa usein henkiseen ohittamiseen ja siitä voit lukea lisää täältä.)

Tässä aletaankin jo päästä pikku hiljaa takaisin otsikon aiheeseen, naisen kiellettyyn kipinään.

Maailma ja ihmisyys loi egoni ja kärsimykseni

En ollut syyllinen vastoinkäymisiini

Silti tiesin, että vain minä voin parantaa itseni ja ottaa vastuun.

Kun viimein löysin opettajani, sellaisen ketä en voi enkä halua kusettaa ja ketä oikeasti kunnioitan, todellinen työ sai alkaa. Minulle tämä työ alkoi sillä, että myönsin itselleni kaikki ne kerrat, jolloin huijasin itseäni. Ne ajatus- ja toimintamallit, jotka sabotoivat omaa hyvinvointiani.

Jokin teki siitä haikeaa - näin empaattisin silmin, miten nuo mallit, epäterveen egoni suojamekanismit, olivat suojelleet minua niin monia kertoja. Jaksoin yhä selitellä itselleni, miksi kärsimykseni oli minulle niin tärkeää. Se oli maultaan kitkerän makeaa, inhimillisyyden nautinnollista tuskaa - itsesääliä ja pettymystä. Maailma oli minulle velkaa ja minä katkera kun en saanut mitä halusin.

Ylläpidin ajattelumalleja, jotka keskittivät energiani selviytymiseen, suojautumiseen ja pakenemiseen. Pelkäsin maistaa omaa lääkettäni, naisen ja feminiinin voiman kiellettyä hedelmää, todellisuuden syvintä rakkauden kipinää, puhdasta magiaa itseään, eli NAISEN KEHOLLISTA ENERGIAA ja sen kanssa työskentelyä.

Sellaista aikaa oli sielun pimeä yö - kaiken sen kohtaamista, mikä maailmassa ja minussa on väärin. Ja tämä väärin tarkoittaa sitä, että jokin ei ole harmoniassa rakkauden ja luonnon itsensä kanssa. Sielun pimeä yö on varjojen laakson läpi kulkemista, ja tälläkin matkalla on omat oppinsa.

Egon sulatustyössä (jotta voidaan rakentaa uusi, paremmin maallista tehtäväämme palveleva tilalle) oleellista ei ole pelkästään se, mitä sinä itse olet kokenut elämäsi aikana. Ajattelen, että systeemiimme on jäänyt vuosituhansien muistot, varastoituna koodina DNA:han. Kärsimys on meillä veressä ja sen muistoa vahvistetaan lapsuudesta asti.

Varjotyö on ehdottoman tärkeää, mutta siinäkin on egolla ansansa ja näppinsä pelissä - voimme jäädä luuppaamaan ohjelmointia, joka on peräisin lähi-itäläisistä valtauskonnoista: valaistuakseen ja noustakseen on kärsittävä. Että kasvu vaatii aina kipua. (Miettikääpä hetki, miten eri tavoin tämä manifestoituu kollektiivissa ja teissä itsessänne! The roots of suffering go deeeep..)

Jos mietimme hermetiikan universumin perusprinsiippien mukaan (joihin opetukseni ja elämäni filosofia perustuu), tällainen uskomus todellisuuden luonteesta, että kasvu vaatisi kipua, ajaa meidät alitajuisesti luomaan itsellemme todellisuutta, jossa ruokimme itseämme kivulla ja kärsimyksellä, koska uskomme, että tarvitsemme sitä kasvaaksemme.

Tämä on kaksipuolinen kolikko: toisaalta kärsimys ja varjotyö kasvattaa henkistä kykyämme ja empatiaamme, mutta se ei silti tee kärsimyksestä ja kivusta tavoittelemisen arvoista.

Älkäämme siis jääkö turhaan rypemään sielun pimeään yöhön. Olen huomannut itsessäni ja muissa ohjelmoinnin, että jos kärsimykseen ei kiinnitä huomiota, tekisi se meistä jotenkin ignorantteja ja pelkäämme, että suljemme silmämme maailman pahuudelta, kun keskitämme energiamme asioihin, jotka todella palvelevat meidän hyvinvointia ja sitä kautta kaikkien muiden.

Tässä onkin taas jälleen yksi inhimillisen elämän ikuinen paradoksi jonka selvittämiseksi on hyvä kirkastaa itselle, MIKÄ MEILLE TODELLA TOIMII.

Esimerkiksi sodat eivät ole koskaan loppuneet sotimalla eikä väkivalta väkivallalla. Inhimillinen pahuus ei poistu sillä, kuinka paljon katsomme sitä silmiin ja kärsimme siitä.

Joten kun uudelleenohjelmoimme itsemme keskittämään energiamme rakkauteen, se vaatii meiltä hypyn tuntemattomaan. Leap of faith voi herättää egon pelot ja alamme himmentää kipinäämme ja voimaamme, koska pelkäämme tuntematonta. Olennolle, joka on kasvanut kärsimyksen kulttuurissa, usko rakkauteen voi olla todella pelottavaa. Varsinkin, kun myös tätä uskoa ja elämän magiaa on vuosisatoja manipuloitu ja nykykulttuurissa pihalle naurettu.

Naisen kielletty kipinä on kaiken lävistävä pyhä feminiini rakkaus, ja siihen luottaminen vaatii meiltä vanhojen mallien päivittämisen. Feminiinin pyhyyteen mahtuu sen molemmat polariteetit, pimeä feminiini ja valon feminiini ja kaikki vivahteet sen väliltä, sekä näiden energioiden loputtomat tavat manifestoitua materian ja käytöksemme tasolla.

Minun kapinallisuuteni oli lopulta kaipausta rakkauteen ja autenttiseen elämään. Uniikki lahjani on järkkymätön luottoni omaan totuuteen ja sen kyltymättömään etsintään sekä kirkastamiseen. Nyt, 33-vuotiaana, 8 vuotta joogan ja 4 vuotta feminiinin voimaantumisen polkua kulkeneena ymmärrän, että kapina-henkeni on suurin lahjani maailmalle, sekä oman todellisuuteni suurin heikkous. Uniikki magiani on luonteeltaan pimeän feminiinin mystikon energiaa, ja tähän energiaan liittyy monia tabuja, sillä se ilmentää juuri niitä naiseuden makuja, mistä meitä halutaan häpäistä.

Pitkään kapinoin itse itseäni vastaan, ja näin kapinahenkisyyteni itsekin asiana, josta minun pitäisi pyrkiä eroon ja "parantua". Toistuvasti elämä kuitenkin ohjasi minua siihen suuntaan, että itseasiassa minun tuleekin mennä sitä kohti, vahvistaa sitä ja ottaa se rohkeasti sekä häpeilemättä haltuun. Tottakai välillä epäilyttää. Onneksi minulla on nykyään paljon työkaluja voimani vahvistamiseen ja reittejä, joita kulkemalla palaan takaisin keskukseeni pelkojeni luomilta harhamatkoilta.

Feminiinin kielletty kipinä on kyky nähdä varjot, sanoittaa ne, kyseenalaistaa ja laajentua. Kesyttämätön luonto, mitä nykykulttuuri alistaa ja käyttää hyväkseen, on samaa perusenergiaa kuin naiskehollisen sisällä virtaava voima, jota meidän on opetettu piilottamaan ja kieltämään vuosisatojen ajan. Se manifestoituu esimerkiksi tilanteessa, kun nainen "juoruilee" yhteisönsä asioista muiden naisten kanssa - näin tuoden pintaan väärinkäytöksiä mutta samalla altistaen jonkun käytöksen syynin alle. Tumma feminiini puhdistaa ja päivittää, haluten aina parempaa. Pimeyden energia luo lisää tilaa valolle laajentua.

Se on naisen kehollista primääriä energiaa, seksuaalienergiaa joka on niin väkevää, että emme ole tottuneet sitä kehollistamaan yksilöinä saatika yhteiskuntana. Naiskehollisina (joiden luontainen kotienergia on feminiini) olemme voineet oppia sisäistämään ulkopuoleltamme epäkypsän maskuliinienergian toimintamalleja, joilla itse sabotoimme omaa elämän energiamme virtaamista, koska kehomme on "ottanut valtaan" vieras energia. Eli emme ole omassa voimassame, vaan ulkoisten energioiden armoilla. Tämä voi ilmentyä esimerkiksi levon tarpeemme kritisoimisella, puskemisella ja pakottavana tarpeena todistaa oma kyvykkyys.

Kulttuuristamme voi nähdä, että nykynainen yrittää kaikkensa ollakseen kuin mies - samalla ajaen itsensä loppuun ja hukaten palan itseään. Palataan taas sen ajatuksen ääreen, että jos jokin ajatusmalli tai toimintatapa aiheuttaa meidän elämäämme kärsimystä, ei se voi mitenkään olla meidän totuuden mukainen, sillä korkein totuutemme haluaa aina meille vain parasta.

Miksi silti haluamme kynsin hampain pitää kiinni toimintamalleista ja tavoista jäsennellä todellisuutta, jotka tekevät meidät onnettomiksi?

Niinpä, se ei kuulosta kovin järkevältä. Mutta olemme tapojemme ja ohjelmointiemme orjia niin kauan kunnes itse vapautamme itsemme mielemme luomista kahleista. Autenttisen elämän ylläpitäminen, oman energian hyvinvoinnista huolehtiminen joka tasolla (keho, mieli, tunteet, sielu) ja tietoisuuden laajentaminen on jokapäiväinen, päättymätön harjoitus, joka opettaa meille kärsivällisyyttä ja syvään juurtunutta empatiaa, jota kohden kuljemme erilaisten initiaatioiden kautta. Tämä kasvattaa sydämemme voimaa ja sitä kautta koko systeemimme energian värähtelytaajuutta, fysiologisesti sanottuna hermostomme kannattelukyvyn sietoikkunaa, resilienssiämme ottaa vastaan kokea ja tuntea elämä itse.

Siskojen Salaseuran kursseilla jaan harjoituksia, joita kanavoin ja olen itse käyttänyt niiden ohjelmointien purkamiseen kehosielumieli-kompleksistani, jotka eivät palvele kokonaisvaltaista hyvinvointiani ja henkistä kasvuani.

Kutsun tervetulleeksi oppikouluun kaikki, jotka tuntevat tämän kehossaan ja todella haluavat tehdä töitä kanssani säännöllisen henkisen harjoituksen luomiseksi ja ylläpitämiseksi.

Rakkaudella,
Elsi Valeriana