Naisten välinen kateus johtuu siskohaavasta

"Siskohaava on särö siellä, missä kulkee välitön yhteys muihin naisiin. Siskohaava on riitasointu, joka erillistää yhteenkuuluvuudesta.

Siskohaava syntyy säröksi sydämeen silloin, kun uskollinen ja viaton luottamus petetään sitä halventavalla tavalla. Sirpaleiden lomasta luikertaa mustia käärmeitä, jotka kuiskivat alitajunnalle uskomuksia siitä, miten ei ole turvallista oikeasti luottaa muihin naisiin ja miten kaikki ajavat lopulta häikäilemättömästi vain omaa  etuaan.

Elämä on tarjoillut minulle tästä laajan kontrastisen kokemusten kirjon. Olen saanut kokea päiväkodista asti kestänyttä, uskollista ystävyyttä ja toisaalta henkistä väkivaltaa, lannistamista ja hyökkäyksiä muiden naisten taholta.

Minulle on tullut vuosien saatossa tutuksi se ilmiö, että minut koetaan hyvin usein uhkana naisten keskuudessa. Olen raapinut satoja kertoja päätäni ja ihmetellyt, että mitähän ihmettä mä olen tuollekin tyypille tehnyt, kun en keksi mitään. Paitsi ehkä jättäytynyt ulos joistain sosiaalisista peleistä tai ollut ”liian” itsenäinen.

Useimmiten tarina on mennyt minun osaltani juuri päinvastoin: Olen ihaillut ja ujostellut useimpia naisia. Kunnioitan suuresti älykkäitä ja voimakkaita naispersoonia, koska tiedän millaisen suon läpi he joutuvat raivaamaan tiensä tässä maailmassa. Olen ollut se inspiroitunut fangirl, joka on joutunut pettymään kerta toisensa jälkeen siihen yhteen ja samaan facepalm-ohjelmointiin: Nainen On Naiselle Susi. How lame is that.

Alakoulussa ihailin suuresti yhtä vanhempaa tyttöä. Hän oli älykäs, naisellinen, tyylikäs ja anteeksipyytelemättömästi itsenäinen siten, ettei alistunut poikien valtapeleihin – vaan itseasiassa loi omat geiminsä. Koin häneen samaistumista, koska koin itsekin omaavani samoja piirteitä ja jaettuja kiinnostuksen kohteita. Kuitenkin sen sijaan, että hän olisi nähnyt meissä jotain yhteistä, päädyinkin hänen pahimman kilpailijan laariin. Hänestä kuoriutui pahin koulukiusaajani.

. . .

Sittemmin minulla on kestänyt ikuisuus tajuta, että miksi niin monet valitsevat aggressiivisen kilpailun lähes autopilotilla? Yksi teoria on kyvyttömyys käsitellä kateuden ja pelon tunteita.

Kateus on lähes aina merkki siitä sunnasta, mihin tahdomme itsekin kulkea.

Kateuden hetkellä karkea valinta kuuluu näin: Eliminoinko henkilön uhkana vai avaanko yhteyden häntä kohtaan, jotta oppisin häneltä? Kateus ja inspiraatio ovat kolikon kaksi puolta, joista toinen vie kauemmas ja toinen lähemmäs tavoitetta. Kukaan meistä ei omista ihmisyyttä täällä. Kukaan henkilö ei omista harrastuksia, kauneutta, terveyttä, urheilullisuutta tai taitoja. Maailma ei ole pyramidimalli, jossa huipulla on tilaa vain yhdelle tai muutamalle.

Maailma on ikuisesti laajeneva universumi, jossa jokaisella on yhtäläinen oikeus oppia, kokea ja seurata asioita, jotka vetävät puoleensa. Tietenkään kenenkään tyyliä tai työtä ei ole kohteliasta kopioida täysin samanlaisena, mutta jokaisesta saa ja kannattaa inspiroitua.

Meidän on opittava päästämään irti siitä irrationaalisesta pelosta, että joku edes voisi koskaan varastaa yksilöllisyyttämme tai tapaamme tehdä omaa juttuamme. Pelon ajama kilpailuvietti perustuu niukkuusharhaan ja harhaan omasta omistajuudesta tietyille globaaleille ja yhteisille asioille.

Syy miksi en itse koe tarvetta luoda siskojen välistä vihaa ja kilpailua johtuu puhtaasti maailmankuvastani. En elä niukkuudessa, koska luotan Jumalaan ja universumin yltäkylläisyyteen kaikessa. Luotan siihen, että jokainen saa sen mitä itselle kuuluu, jos ei vaan itse ole sen tiellä. Näen meidät joukkueena tekemässä samaa pyhää työtä koko ihmiskunnan eteen, ja että meidän jokaisen työlle on huutava tarve.

Joten siskot: Näen, että sua ja sun työtä tarvitaan. Juuri sinä olet minun klaanissani paljon isommassa geimissä, loputtomasti tärkeämmässä missiossa, kuin mitä nämä pikkuruiset mindfuck-kisat tulee ikinä olemaan. Älä anna niiden harhauttaa. Ne ovat vain kangastuksia aavikolla siinä, missä meidän yhteys on graalin malja ja loputon lähde.

Valitse tietoisesti.

Kiitos jokaiselle rakkaalle siskolle, jotka teette työtä tämän kollektiivisen trauman eteen.

Ja niille, jotka ootte ottaneet minut vastaan ja kantaneet sydäntäni kunnioituksella.